1.8.-18.8.2007 Vätterniltä takaisin Hankoon

Tämä on matkakertomuksen 3. osa,
You can translate the texts, use translator on the right banner!

1.8. keskiviikko Aamusta taas, kun toiminta vilkastui, lähdimme Karlsborgista seilaamaan suurta järveä, nyt Vätterniä. Pilvipouta, tuulta karvan päälle kymmenen metriä, ja aivan vastaista. Laitoin siltain luona odotellessa kaikki valmiiksi, paitsi storan nostimen, joka sitten karkasi nakeista (=sormista) ja kipusi puoleen väliin puominkannatinnarua. Siellä se saisi olla tän’ päivää, kunnes olisi hyvä paikka, missä yrittää houkutella alaspäin. Siinä odotellessa, eräs vanhempi herra kysyi selvällä suomella, mistä olemme lähteneet. Juttelimme tovin, vaan kun se silta sitten pian aukesi, niin juttu jäi valitettavan kesken. Lähdettyämme näimme myös Karlsborgin linnoituksen, uudesta näkövinkkelistä.

Pellitetyllä keulalla puskimme kohtalaisessa aallokossa kohti järven länsirannan puolivälissä olevaa Hjota. Viisi tuntia ja reilut pari kymmentä mailia myöhemmin saavuimme Hjon marinaan, 58*18’1’’, E 14*17’7’’. Tämä ja muutama seuraava satama ei kuulunut Göta-Kanavan maksujen piikkiin, joten joutuisimme kaivamaan kuvetta sadan paikallisen edestä ja sillä saimme pommipaikan. Marina oli vasta uusittu, eikä kaikki ollut edes valmista. Samalla tyylillä rakennettuja kuin aiemmat itä- ja etelä rannikon marinat. Haukattuani päiväpalat, lähdin viihdyttämään rannalla kulkijoita kaikenlaisilla vempaimilla. Mikään ei ole niin hyvä kuin toimiva, huvittavan näköinen vempain. Ihmiset pysähtyivät katsomaan miten äijän käy, kun hissaa spinnun nostimeen teipattua puoshakaa pitkin puomin kannatinta. Hieman aikaa, sinnikkyyttä ja mielikuvitusta, niin kyllä se sieltä alas tulee. Mitään aplodeja en saanut, vaan hymyileviä katseita (ja homma hoitui!/SeV). Kiersimme viihtyisän pikku kaupungin, joka oli rakennettu joen kahta puolen. Eteläisellä töyräällä oli vanhempi osa kirkkoineen, ja pohjoistöyräällä uudemman näköinen alue ilman kirkkoa. Palatessamme ostimme kuulua Hjon savusiikaa. Meikäläiseen verrattuna ei kovin kaksinen, vain miedon savun makuinen. Hieman päätöstäni selvitellen: Savustus tapahtuu ilmeisesti pellin päällä, kun taas meillä ”yleisesti” kala roikotetaan tai asetetaan tikun varaan, joten täällä Hjossa oli alapuoli kalasta aivan savustumaton. Täälläkin päivä vaihtuu iltaan; siinä istuksiessani ja nappaillessa pieniä, niin eräs mies huikkasi ja kysyi, voinko tulla rantaan. Kaappasin mukaani tyhjän vesikannun ja menin hänen luokseen. Hän oli aiemmin nähnyt minut fallin kimpussa ja todennut meidän olevan Suomesta. Hän oli välissä käynyt ottamassa muutaman rohkaisevan, päätti lopulta tulla keskustelemaan. Vaikutti kuin olisi ollut satamalautakunnan jäsen, kun kiinnostus meidän marinoita kohtaan oli suuri. Mitä ne tarjoavat ja hinnat, lopuksi hän totesi, että täällä ei käy montaa suomalaisvenettä. Mielenkiintoinen keskustelu kumminkin.

Hjon satama-allasta

2.8 torstai Tavaksi oli löytynyt se aamulähtö, joten tänäänkin. Poutaiseen kymmenmetriseen luovituuleen, aallokko edelleen kohtalainen, joten väliin saimme hieman potkia pellillä, jotta päivästä ei tulisi turhan pitkä, vaikka matkaa oli vaivaiset parikymmentä mailia poikki Vätternin. Olimme aiemmin suunnitelleet käydä Jönköping ja Husqvarnan kautta, mutta hylkäsimme tarjouksen tyytymällä Grännaan ja mahdollisesti Visingsö:hön. Tavoitimme Grännaan, N 58*01’1’’, E 14*27’3’’ heti puolen päivän jälkeen. Marina oli onneton; aivan lossien vieressä, (Visingsön lauttojen). Samalla tavalla rakennettu kuin edellinen paikkamme Hjossa. Sadalla paikallista oli täälläkin tarjolla pommia (=puomi/SeV) Haukattuamme päiväpalat, kaivoimme esiin kamelit ja lähdimme rinteeseen rakennetun kaupungin  hyörinään. Kadut täynnä ihmisiä ja autoja, ahtaasti ja vanhanaikaisesti rakennettu kylä kirkkoineen. Vaikkakin valmistunut parr’sataa vuotta sitten, niin liikennejärjestelyin saadaan ihmeitä aikaan. Ilmeisesti kylätoimikunta ottaa kaiken ilon irti turistikautena. Onhan Polkagris tavaramerkki joka myy, sen ympärille oli kaikki pääsääntöisesti keskittynyt. Toisaalta entinen Eurooppa-tie kulki kylän halki. Seija tunsi olevansa melkein kotona (olin vieraillut täällä jo monta kertaa autolla/SeV), kävi kampaajalla, ”hamstrasi” kilotolkulla makeata. Onneksi illan suussa lautat harvensivat kulkuaan kerran tuntiin, kun nee’ päivällä ajeli vartin välein, jotta veneellä vähän rauhoittui.

3.8 perjantai Aamupäivällä lähdimme takaisin länteen, mutta vain noin puolen mailin päähän. Tuulta ei lainkaan, mutta vettä tuli senkin edestä. Vaikka matka oli lyhyt, ei tahtonut nähdä määrän-päätä, Visingsö, N 58*01’9’’, E 14*21’1. Puolessa tunnissa voi sää muuttua niin täydellisesti, ja olihan matkaakin. Tippaakaan ei tullut vettä taivaasta, joten kiinnittäydyimme poutasäässä. Paikka ja hinta edellisen kaltaiset, vaan lossien suhteen olimme toisessa päässä. Tänään otimme jalat käyttöön ja kiersimme lähialueen, kirkon ulkoa ja sisältä, maatalon  peltoineen, rauniolinnan ja hieman luonnossa. Ihmettelimme myös lukuisia etanoita ja myrskyn tuhoja sekä ihailimme laskevan auringon kilossa näkyvää Grännaa. Hetken kuuntelimme myös ilonpitoa nurmikolla raunioiden luona etanoiden seassa.

4
.8 lauantai  Aamusta viritin kamelit kuntoon, tarkoituksena viettää päivä pyöräillen saaren päästä toiseen. Matkaa kertyisi karvan päälle kymmenen kilometriä, näkemistä meille aivan laidasta laitaan. Päiväpalaksi tarjottiin eräällä viehättävällä maatilalla paikallista ”herkkua” juustokakkua (meillä sen nimi taitaa olla ternijuusto). Päivän mittaan näimme paljon maalaismaisemia, mm. Ruotsin vanhimman kuninkaanlinnan rauniot, Kumlabyn kirkon sekä ulkoa että sisältä ja upeat näköalat sen tornista, sekä maissipeltoja ja hääparin rattailla.  Taidetta saimme ihailla Tempelgårdissa.

Kankut hellänä erikoisen tuolin seurauksesta saavuimme purrelle syömään, vaan eipäs kukaan ollut laittanut valmiiksi. Äkkiä kyhäsimme kimpassa apetta, ja saimme kateellisten ihailevat katseet naapuriveneestä. Siellä näet naisväki kokkasi ja äijät istuvat laiturilla juoden kaljaa. Jälkiruuaksi saimme heiltä neljä paikallista rapua, pieniä kyllä olivat, mutta maukkaita. Tiskattuamme ja hengähdettyämme lähdimme seuraamaan täkäläistä illanviettoa. illalla kuuntelimme vielä hieman blues konserttia. Se vaan ei ollut aivan sellaista kuin odotimme, joten ennen puolta yötä kaaduimme punkkaan.

5.8 sunnuntai  Aamusta pääsimme mukavasti pystyyn, mutta sosiaalitilat tuntuivat riittämättömiltä: vain parit vessat noin pariakymmentä venettä kohti. Vielä piti mennä matkamuistokioskiin jonottamaan suuharppua (hevosenkengän muotoinen rauta, johon keskelle oli kiinnitetty teräskieli).

Lopulta kymmenen pintaan pääsimme lähtemään, sopivasti ”lossien” välissä. Keli oli

harmaa, melkein sumuinen. Täysin palkein olemattomaan tuulen, vaikka ”lupasivat” kolmesta viiteen metriä myötäistä. Silloin kun olisi tarpeen mukavat tuulet, niin niitä ei meidän reitiltä mistään löydä. Matkaa olisi vajaat neljäkymmentä mailia, joten ihailtuamme korkeita, pystysuoria kallioita ja kaikua totesimme olevamme suunnilleen puolessa välissä, kun kaiku näytti veden syvyydeksi sataakolmea kymmentä metriä. Lopulta oli pakko avittaa pellillä, jotta päivä ei pitenisi turhaan. Seitsemän tuntia kului matkaan, joista (viisi) koneella.

 Viidentoista pintaan saavuimme Vadstenaan, N 58*26’8, E 14*53’0’’, linna / luostarikaupunkiin.

Taasen lahden pohjukkaan rakennettuun kylään, johon täyttömaan turvin oli aikaansaatu aallonmurtajat ja laitureiden ”tyvet”, pitkä, kapea kuja . Vaan tästä kylästä ei vieraspaikkoja tahtonut löytyä; merkin kyllä näin, mutta en muuta, joten laskin Seija keulasta tutustumaan ja pian hän soitti: Kierrä betonilaituri linnan suuntaa! Olin hieman ” H- moilasena  Miten veneen saa mahtumaan laiturin ja linnan väliin? Ei kun piti mennä katsomaa,  pääseehän sieltä pois. Kyllä sieltä tilaa löytyi: yllättävän kiva paikka, mutta ei kovin siisti, sillä vesihaudan vesi ei vaihdu riittävän tehokkaasti. Poijupaikka, sataan kahdeksaankymmeneen paikallista. Vessaongelma täälläkin tulisi, joten päätimme myöhemmin illasta käydä suihkussa. Pikaisen appeen jälkeen lähdimme kierrokselle: Viraton asema, hieno mini-golfrata (kylän pienoismalli), luostarin yrttitarhat (harmillista kun oli loppu kesä, niin kasvit olivat menettäneet suurimman osan vehreydestään). Luostariin menimme hiljentymään, kuuntelemaan hienoa urkumusiikkia. Huonoa oli se, että sisä-kuvia ei voinut ottaa konsertin aikana ja kun see’ loppus’, niin alkoi hämärtää. Linnaan ei jouduttu, mutta jotain vaikutteita siitä sai, koska vuoroin nainen ja mies huusivat kurkku suorana: Taisi olla jokin oopperaesitys, minulle se on aivan vieras laji. Ilta kymmenen maissa suihkuun ja puhtaana oli hyvä ”köllähtää” vatsansa viereen, kun se ei pahemmin edes murissut.

6.8  maanantai Aamusta lähdettiin ensin torille ja leipä-kauppaan. Leivästä sen verran, että vaikka en paljoa syö sitä, niin käydessäni eri paikoissa, ostan jotain paikallista leipää, joskus jopa pullaa (kun on herkullisen näköistä). Puolilta päivin liikenteeseen, keli sään puolesta hieno, ei aivan pilvetön taivas, mutta tuuli, jos voi siksi nimittää; aivan sitä itteään.

Täysin vastainen, vaan eipä juuri haitannut, pellillä vaan kuten muutkin. Matkaa kanavan toisen etapin alkuun vajaat kymmenen mailia.

Saavuimme parin tunnin kuluttua Motala, N 58*31’9’’, E 15*02’3’’. Joen suistoon olivat rakentaneet kaupungin, tilavalla ja uusitulla marinalla. Ainoa haitta, vaikka aallonmurtajat oli’, eivät ne suojanneet joki- ja kanavaliikenteen aiheuttamaa aallokkoa, siellä liikkui joskus hieman välinpitämättömästi ajelevia. Tämä on se kaikkien vanhemman polven tuntema paikka, joka esiintyi vanhoissa radioissa siinä ”taajuus taulussa”. Tämän piti oleman yksi niistä paikoista jolla oli ”suora yhteys” Ameriikkaan. Paikalla oli Radio- ja Konemuseot, mutta niiden aukioloajat eivät sopineet; olivat auki juuri silloin kun me taivallamme. Jäipä näin ollen jotain toiseen kertaan, tai vaikka pistäytyisi autoillen. Motala on myös Götan kanavan pääpaikka, kanavakonttorissa on turisti-info. Kiersimme kylää, näimme kirkon ulkoa ja palasimme takaisin ”kosken” kautta, sillä paikka on Boren-järven laskujoen suulla. Ennen purrelle menoa istahdimme kauniin suihkulähdepuiston katveeseen ihailemaan kukkaloistoa, ja tuhosimme tölkilliset systemin siideriä. Illalla grillasin keskustan laiturilla, puolen kymmenen muun ”ammattilaisen” joukossa. He tosin söivät ja joivat, viereen asetetuilla pöydillä. Me olimme sen verran ujompia, että kannoin valmiit muonat veneessä nautittavaksi.

7.8 tiistai Ajoissa liikkeelle, aamutoimet hoituivat huomattavasti sujuvammin kuin edellisissä paikoissa. Kiertelimme myös vielä hieman ympäristöä, koska jalkaisin veneessä liikkuminen on rajoitettua. Ilmeisesti koti-ikävä alkoi vaivaamaan meitä molempia, kun ei enää mikään tuntunut oikein kiinnostavalta. Hyppäsimme purteen kymmenen jäljestä, ja karautimme silloille. Pian näimme kanavan perustajan, Baltzar von Platenin haudan kanavan varressa. Säällä ei suurta merkitystä, kun rännissä puksuttelee. Vaikka edessä pienen matkan päässä oli Boren-lätäkkö, niin katsoisimme siellä, miten mennään. Peltiä oli tarjottavana kera keulapurjeen. Sillä stora oli niin hienosti peittoon laskostettuna, ettei sitä kannattanut auki repiä. Hetken päästä sitten kuitenkin joutuisi paketoimaan.

Borenshultissa ennen Boren-järveä oli 5 sulkua, jotka laskivat venettämme yhteensä 15,3 m alaspäin järven tasolle.  Järvellä ei matka ollut pitkä puksutella koneella järven toisella puolella olevalle sillalle, jossa Hustadsvägen ylitti kanavan. Siitä alkoi heti uusi sulutus ja yllätys:

Borensbergin sululla  joutusin’ todella töihin: Ensin sulkemaan käsin tuloportit ja sitten avaamaan lähtöpuolen. Meinas’ hiki pukata pintaan, onneksi se oli sään seurausta. Kanavalla oli ilmeisesti henkilökunta vajausta, tai kyseessä pieni turisti ”happeninki”, ettei pitkästyisi ja kunto joutuisi aivan rappiolle.  Matkalla näimme lammasvaroitusmerkin, erikoisen kesämökin ja taas yhden monista kanavalla risteilevistä matkustaja-aluksista. Näsin sillan jälkeen  pääsimme ajamaan autojen yli, sillä kyseessä oli Akvedukti ja E-nelonen kulki altamme.

 

 Sjöbackan sillan jälkeen seurasimme lopun päivää kahta ruotsalaista konevenettä ja kaikki oli mennyt ”putkeen”, kunnes viimeisissä sulutuksissa jäivät reilun sadan metrin päähän porteista. Ajattelin heidän jäävän vetämään henkeä, jotta jaksavat loppukirin. Ajoin hitaasti ”tyhjäkäyntiä” heidän ohitseen, ja siitäkös innostuneina ajoivat ohitseni huudellen; en oikein tarkasti kuullut, mutta ymmärsin yskän. Tein myös typerästi näyttäessäni heille kansainvälisiä käsimerkkejä. En tiedä, oliko heillä tarkoitus kiilata minut kivikkoon, mutta ylireagoin: tyrkkäsin pakin päälle ja ajoin muutaman veneen mitan takaisin sillä seurauksella, että vähentäessäni kaasua ote pinnasta herpaantui, ja löi sen poikittain ja minä kaaduin kaukalon pohjalle. Onneksi vauhti ei ollut niin kova, että olisimme ajautuneet rantaan tai muiden päälle, koska portit olivat auki ja vastaantulijoitakin löytyi. Otimme kiinni laituriin ja tarkastimme, ettei peräsimessä ollut vaurioita. Siinä odottaessamme sillan seuraavaa avausta, katselimme pikkupoikien uimahyppyjä.

Tätä ennen oli ollut monta siltaa ja toinen akveduktikin ennen toistaiseksi viimeisiä sulkuja.

Sitten sulutimme päivän viimeisten Bergin- ja Oskarin-sulkujen läpi marinaan N 58*29’1’’, E15*32’0’’, joka oli pienessä lätäkössä, muutama poiju- ja kylkipaikka. Seija höpötti, ettei halunnut noiden ”ruattalaisten” koneveneilijöiden viereen, jotka olivat kylki-kiinnityksessä, hieman erillään. Joten kiinnityimme poijuun, keskelle hyvää tilaa. Sosiaalitilat puolen kilometrin päässä, yhteiset karavaanareille ja veneilijöille. Syönti jäi huonolle, sillä Seija lähti rauhoittumaan omille teilleen, minä ongen ja Whiskyn seuraan. Meitä saattoi vaivata väsymys, yksitoikkoisuus, tai yksinkertaisesti koti-ikävä. Myöhemmin yritin laittaa aamu-puuro emneet valmiiksi, mutta kuinka ollakaan, liukas purkki ja kömpelöt otteet, niin sisällys valahti lattialle. Seijan ensimmäinen reaktio tullessaan: ”KAAMEA SIIVO”.

8.8.  keskiviikko Aamusta satoi kaatamalla, joten minulla oli aikaa siivota epäjärjestys, ja keittää puuro valmiiksi. Sulutusten alkaessa kippari ärähti, että noiden kanssa ei samaan sulutukseen mennä (tarkoittaen samaisia ”kahta Ruattalaista konevenettä”). Niinpä sitten vasta puolen päivän aikaan olimme odottelemassa sulutusta. Yleensä näissä sulutus kesti suuntaansa noin puoli tuntia, nyt 7 sulun porras (Carl Johans sluss) vei reilun tunnin. Lopulta hieman yhden jälkeen paikallista aikaa pääsimme Roxen-järvelle, mutta ei purjehdusnautintoa ollut luvassa. Koska tuulta ei ollut luvassa, lähdimme pelkällä pellillä vetiseen liikenteeseen. Suuntimia sain, kuten aina, kajuutasta. Ilmoitin kajuuttaan paikannuksen, ja hän palautti, joko korjattuna tai ei. Puolessa matkassa tuli muutama vene vastaan samoilla lukemilla, joten tiesin suuntani suunnilleen olevan suunnassa. Tää’ on aina näitä ”oonko vai enkö” -epävarmuustekijöitä.
Loppupäässä Roxenia oli hieman ”kimurantti” reitti, kuljimme aivan rannan suuntaisesti. Lahden pohjukassa oli valtava kaislikko, ja reitti kääntyi jyrkästi koilliseen; viereisen kivikasan aallon-murtajan toiselle puolen jäi hieno uimaranta. Kyllä nää’ uimataitoiset hyödynsivät syvempää eli veneilyväylää uimiseen. Oli varottava, ettei törmännyt ajattelemattomaan uimariin.

 Neljän aikaan iltapäivästä saavuimme, Norsholmiin N 58*30’4’’, E 15*58’5’’, hieman epämääräisen näköiseen paikkaan. Otimme kiinni kanavakivetykseen ja ihmettelimme, missä kaikki tarjolla olevat sosiaalitilat olivat. Seija lähti tutustumaan paikkoihin ja tapasi erään saksalaisveneen miehistön, joka sanoi hänelle: Kaikki on alajuoksulla, joten kiireesti sulkuun ja toiselle puolelle. Infotaulu ilmoitti, että kolmen minuutin päästä aloitetaan sulutus. Se tuntui olevan minuuttipeliä, junat näyttivät kulkevan aika tiuhaan, maantiellä ei sitten puolesta suurempia ruuhkia syntynyt. Leppoisissa merkeissä kuitenkin saimme sulutuksen suoritettua. Vierasvenesatama  ei tarjonnut paljoa, laituri, vessat ja vesi. Tämä oli sellaisia paikkoja, joista pystyy lähtemään ajoissa, kun ei ole mitään joka pidättelisi.

Asplångan järvellä

9.8. torstai Aamusta lähdimme; heti kun kanavatoiminta alkoi, olimme liikkeellä. Sää pilvipoutainen, joten ei tulisi palovammoja. Parin sulun (Brådtom ja Hulta) jälkeen tulimme pienelle Asplångan  järvelle, jonka vesi aivan kellertävän sameata. Ilmeisesti jokien ja järven pohjan sedimenteistä johtuen. Sen ylitys kesti noin puoli tuntia.

Järven ja seuraavan marinan välillä oli 7 sulkua, joista kaksi oli kaksoisulkuja ja monia avattavia siltoja. kaikien niiden kuvat löytyvät picasa-kansiosta muiden kanava-kuvien kanssa.

Söderköpingin, N 58*29’0’’, E 16*19’5’’ marinaan saavuimme puolenpäivän jälkeen; se oli meille kanavan viimeinen levähdyskohde. Täällä oli taas kierrettävänä molemmat  kirkot, hautausmaat, kirppikset ja kaupat. Välissä ruokailimme, jonka jälkeen jatkoimme puistoilla ja valtavalla Ramundaberget-kalliolla, joka oli veneen takana, vastarannasta melko suoraan ylös. Onneksi sinne oli kyhätty raput kiipeämistä helpottamaan. Auringonlaskun jälkeen alkoi taas kerran tihuttaa vettä.

 

10.8. perjantai Aamu ei lohtua tuonut, joten sateen sekaan viimeisille sulutuksille. Matkaa suolaiseen veteen yhteensä noin kolmen mailin ja 7,7 metrin (3 sulkua) verran.
Oppaisiin oli merkitty polttoaine tankin kuva Mem’in suluille, vaan sateessa silmä ei meinannut huomata ennen kuin otimme kiinni laituriin kysyäksemme. Silloin huomasin farmitankin muutaman veneen-mitan päässä. Joten kysäisin vain, kenen vuoro on kastua. Tankkasimme kolkyt’kahdeksan litraa, sillä määrällä olimme pyörineet lätäköissä, joissa ja kanavassa parin viikon ajan. Koneella joutuisimme puksuttamaan tämänkin päivän, koska tuuli oli heikohkoa ja täysin vastaista. Seija yritti kuvata vuonon suulla olevaa Ekumeenista luostaria, mutta suttuisen sään vuoksi kuvista taisi tulla entistä suttuisempia. Puolilta päivin sade hellitti, mieliala hieman parani, ja toiveet saunasta osaltaan auttoivat. Ajoimme erään lintuluodon ohi, jossa oli kymmeniä merilintuja. Pääasiassa merimetsoja, joukossa ehkä kymmenen nuorta merikotkaa. Arkösundin NSS marinaan palasimme reilut kakskyt’kolme mailia takana, puoli kolmelta iltapäivästä. 

Jos ajatellaan koko matkaa, niin reilu kuukausi ja muutama sata mailia sitten yövyimme täällä, nyt oli tavallaan ympyrä täyttynyt.. Saunaan menimme kuuden korvilla, pesemään kaiken kanavalta saamamme pölyn ja lian. Muutaman oluen jälkeen maistui uni.

11.8. lauantai Aamusta taas ennen kukonlaulua olimme liikkeellä, koska marinassa oli pienveneiden purjehduskilpailut. Pellitetyllä keulapurjeella lähdimme heikkoon vastaiseen. Hieman ennen puolta päivää tuuli hieman heräsi, jolloin pääsimme rätti-sulkeisiin. Viidentoista maissa tuuli laantui, jälleen heikoksi. Loppumatkan etenimme pellitetyllä keulalla. Kahtatoista tuntia ja reilut viiskytseitsemän mailia myöhemmin saavuimme Nynäshamniin. Rantauduimme ensimmäinen kerta matkan aikana kipparin ollessa puikoissa: Minun piti oikein ottaa parit huikat viinaa, jotta uskoo, että en ole kykenevä veneen kuljettamiseen. (Homman syy: Kyllä jo matkalla tuli sanomisia, kun tikuista selvittiin ja oli tavallaan ”vapaata vettä”, kunhan suuntiman piti, niin edessä olevat saaret muodostuivat ongelmaksi. Kummalta puolen saaret ohitetaan, vastasin, että veden puolelta.) Söimme pois vanhat sapuskat ja maate. Täytyy tunnustaa, että emme käyneet laiturilla muuta kuin kiinnittymässä, joten maksua eivät meiltä tällä erää saaneet.


12.8. sunnuntai Aamusta taas ennen heräämistä, lähdimme suttuiseen keliin. Lupasivat  kolmen viiden metrin koko itä-sektorin suuntaisia tuulia. Alkuun oli pelkkää vastaista, keskipäivän tienoilla keli parani, kunnes loppua kohden oli kaikki kolme purjetta käytössä. Tänään oli hieman parempi seilaus. Matkan varrella ihmettelimme ruotsalaisten intoa päästä mökiltä  mereen!  Tänään matkaa kertyi reilut kymmenen mailia enemmän, kun taas aikaa meni puolisen tuntia vähemmän kuin eilen. Illalla puoli kahdeksan otimme Fejan laituriin, joka oli kohtalaisen täynnä, joukossa muutama suurempi suomalainenkin vene. Vieressämme sattui olemaan Ruattalainen, jolla oli ahtaanpaikan kammo; he veivät kahden veneen tilan, mutta me kylmän rauhallisesti parkkeerattiin viereen, joten välittömästi veneestä pulpahti ulos väkeä muuttelemaan köysiä, mikä on oikein, vaan ilme kertoi aivan muuta. ( Miks’ toi’ tulee tähän meitin paikkaan). Ennen punkkaan menoa lorautin varmuudeksi parikymppisen ”pänikän” sisällön tankkiin.

Kuva Feijan marinasta edelliskesän 06 purjehdukselta.

13.8. maanantai Aamulla ennen muita olimme liikkeellä kohden kotia. Suttuisen näköiseen puoli pilviseen keliin, vaikka lupasivat kuuden metrin etelän suuntaista. Päästessämme irti mantereesta selkeni huomattavasti, tuuli mukavasti eikä aallokko ollut oikein metristäkään. Hiljaista oli, verrattuna vastakkaiseen suuntaan mentäessä. Ennen Mariehaminaan tuloa kello kuusitoista, kuvasimme rakennustyömaata: Nyhamniin rakennettiin uutta tuulivoimalaa. Tällä kertaa satamassa oli tilaa, että pystyi oikein paikkaa valkkaamaan. Kiireesti kamat kasaan ja Eckerö line kutsui. Vietimme leppoisan illan syöden ja juoden, että napaa tiukkasi. Puolilta öin palasimme veneelle eväinemme. Laivalla oli ollut rauhoittavaa katsoa auringonlaskua, kun ei tarvinnut kantaa huolta kulusta.

14.8. tiistai Aamulla pellitetyllä keulalla lähdimme, eikä muuta luvassa olisikaan. Tuuli etelästä, koko skaala koilliseen, voimakkuus kahden kolmen metrin luokkaa ja epävakaista. Väliin paistoi, satoi ja pilvipoutaa. Tulimme Kihdin yli seuraten vanhoja jälkiä ja hajuja. Gullkronan rantauduimme kaksitoista tuntia ja melkein seitsemänkymmentäkolme mailia myöhemmin. Kävimme saunassa ja kaaduimme punkkaan.

15.8 keskiviikko Tänään nousimme ylös vasta, kun muina aamuina lähdimme liikenteeseen. Kävimme kantamassa kortemme kekoon hyvän asian puolesta eli ostimme parit kalat, ja irrottauduimme. Tuuli alkuunsa heikkoa etelän suuntaista, muuten hyvä keli. Näimme yllättäen hylkeen loikomassa kivellä. Rätein tultiin aina Jungfrusundetille asti, pelti avuksi ja Käsnäsiin tankkaukseen. Siitä jatkoimme Hankoon. Aikaa kului seitsemän ja puoli tuntia kolmenkymmenen kuuden mailin matkaan. Puoli seitsemän illasta olimme perillä.   

Yhteenvetona näin lopussa voisi todeta:

Matkaa kertyi reissulle: Tuhat neljäsataa kolkyt’viis mailia. (1435 Nm).

Konetta käytettiin yhteensä: Kaksisataa kymmenen tuntia. (210 h).

Polttoainetta suunnilleen: (tankki oli täysi lähtiessä, palatessa tankattiin Käsnäsissä) 218 l